Faaraokoira

Faaraokoira on nimestään huolimatta Maltalta kotoisin oleva alkukantainen ajokoirarotu. Kevytrakenteisia, pystykorvaisia metsästyskoiria on esiintynyt Välimeren ympäristössä jo tuhansia vuosia, ja faaraokoiramaisia hahmoja on kuvattu metsästäjien mukana muinaisen Egyptin hautamaalauksissakin. Koiratyypin oletetaan levinneen foinikialaisten mukana, ja päätyneen siten myös tärkeänä purjehtijoiden välietappina ja kaupankäyntikeskuksena pidetylle Maltalle. Ulkonäöltään ja käyttötarkoitukseltaan hyvin samankaltaisia rotuja tavataankin aina Kanariansaarilta Kreikan saaristoon, erityisesti Välimeren pohjoispuolella. Kotimaassaan faaraokoiraa on käytetty ensisijaisesti kaniinien metsästykseen, josta tulee myös sen alkuperäkielinen nimi kelb tal-fenek eli jäniskoira. Se toimii maatiloilla kuitenkin myös hälyttävänä vahtikoirana ja jopa apuna pienten lammaslaumojen siirtämisessä. Faaraokoira julistettiin Maltan kansalliskoiraroduksi vuonna 1978. Maltan ulkopuolella rotu on ensisijaisesti näyttely- ja seurakoira, jonka kanssa osallistutaan aktiivisesti myös vinttikoirien rata- ja maasto-juoksukokeisiin

Faaraokoira kuuluu FCI:n roturyhmään 5, pystykorvat ja alkukantaiset rodut, jaokseen 6, alkukantaiset rodut. Varsinaisista vinttikoirista poiketen se käyttää metsästäessään näköaistinsa lisäksi hyvin vahvasti myös haju- ja kuuloaistiaan. Faaraokoira ei ole huippunopea vaan ensisijaisesti erittäin ketterä koira, onhan se tarkoitettu liikkumaan karujen saarten louhikoissa saaliinsa perässä. Ankara ympäristö on hionut rodusta liioittelemattoman, ketterän ja kestävän. Aktiivinen luonne ja erityisesti nuorten koirien suuri tekemisentarve tulee usein uusille omistajille yllätyksenä, varoitteluista huolimatta. Lisäksi faaraokoiran itsenäinen luonne yhdistettynä rodulle tyypilliseen suureen riistaviettiin voi koulutuksesta huolimatta aiheuttaa ongelmia irtipidon kanssa.

Rotu levisi pysyvästi Maltan ulkopuolelle vasta 1960-luvulla ja vain muutaman yksilön voimin. Suomeen ensimmäiset faaraokoirat tuotiin vuonna 1972, kun Marja Grönvall (kennel Dufas) toi Englannista uroksen Twinley Ta’Cini ja nartun Horapha Pakeewi. Näille koirille syntyi myös Suomen ensimmäinen faaraokoirapentue 10.1.1975. Ensimmäiset vuodet koiria tuotiin nimenomaan Englannista, Twinley- ja Merymut-kenneleistä, ja sittemmin varsin tiivis yhteistyö ruotsalaisten kasvattajien kanssa sai alkunsa vasta hieman myöhemmin. Koiria on myöhemmin tuotu Englannin ja Ruotsin lisäksi myös Yhdysvalloista, Norjasta, Virosta, Tsekin tasavallasta ja Slovakiasta sekä suoraan Maltalta uros Ta’Skonju Gabillot Tar-Rabat vuonna 2012.