Ibizanpodencon luonteesta ja koulutettavuudesta

Teksti: Erkki Mansner 2003

 

Ibizanpodencolla on ikivanhat perinteet ja sen luonteenpiirteissä on jotain arvoituksellista, herkkää ja humoristista - vaikeasti selitettävää jopa niille, jotka ovat vuosikausia näiden koirien kanssa eläneet. Ibizanpodenco on mielenkiintoinen sekoitus muinaisen Egyptin loistokkuutta, Peter Panin kaltaista ikuista pikkupoikaa, periksi antamatonta kaniininmetsästäjää ja äärimmäisen rennosti vapaa-aikaansa viettävää sohvalla makailevaa nautiskelijaa.

 

Ibizanpodencon leikkisyys säilyy eläkepäiviin asti. Ripaus huumorintajua ei tämän vuoksi ole omistajallekaan pahitteeksi. Podenco saattaa esim. tulla kujeilevasti herättämään läppäämällä omistajaansa tassulla otsaan. Vaikka podencot ovat vilkkaita ja leikkisiä eivät ne silti ole mitään tyhjänvouhottajia, jotka juoksevat hermostuneen oloisesti edes takaisin koko valveillaoloaikansa. Kun ne lepäävät, niin ne todella ottavat rennosti ja leikkivät taas kun on sen aika.

 

Niiden olemukseen kuuluu iloisuus, lempeys ja usein tahatonkin koomisuus, mutta myös jonkinlainen perusteellisuus — jopa vakavuus. Ne suhtautuvat itselleen tärkeisiin asioihin suurella vakavuudella ja ovat hyvin määrätietoisia niiden suhteen. Ibizanpodenco pitää totuttuja tapoja suuressa arvossa ja kokee rutiinit turvallisiksi. Tässäkin suhteessa korostuu tapakoulutuksen tärkeys pennusta alkaen. Nimittäin itse opitut huonotkin tavat muuttuvat sille tärkeäksi osaksi tuttua elämänmenoa ja niiden kitkeminen siinä vaiheessa on vaikeampaa.

 

Uteliaisuus on yksi leimaa-antavin luonteenpiirre tämän rodun edustajille. Niiltä ei jää mikään asia huomaamatta. Paikkojen nuuhkiminen ja tutkiminen on niille tärkeää. Päivittäisiä lenkkejä tehdessäkin kannattaa huomioida, että ibizanpodenco ei todellakaan mittaa lenkkimatkaa kilometreinä, eikä sen vauhtia kilometreinä tunnissa, vaan juuri tuo nuuhkiminen pitkin tienvarsia on sen haluamaa laatuaikaa.

 

Ibizanpodenco on tavallisesti melko pidättyvä vaan ei kuitenkaan epäystävällinen vieraita kohtaan. Monet ihmiset ovat oikeasti loukkaantuneet, kun heidän ystävänsä omistama podenco ei ole mitenkään huomioinut heitä! Omiin läheisiin ihmisiinsä se kiintyy voimakkaasti, muttei ole jatkuvasti näidenkään jaloissa liehakoimassa, vaan viihtyy myös omissa oloissaan puuhastelemassa. Varsinkin kotia vaihtaneet yksilöt saattavat kiintyä hyvin voimakkaasti yhteen ainoaan henkilöön. Ibizanpodencoa kannattaa pienestä saakka kuljettaa mukana erilaisissa ympäristöissä, jotta se tapaisi erilaisia ihmisiä, eläimiä, menoa ja meteliä.

 

Luonteessa oleva erityinen herkkyys on huomioitava ollakseen hyvä podencon omistaja ja etenkin sen kouluttaja. Siltä puuttuu liehakoiva miellyttämisenhalu, ja parhaisiin tuloksiin kouluttamisessa pääsee, jos sen itsensäkin saa asiasta kiinnostumaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettei podencoa pystyisi kouluttamaan melkein mihin vaan. Ihmisen tehtäväksi jää koiran motivointi — ts. koulutuksen aikaansaaminen koiraa kiinnostavaksi. Ibizanpodencoja on Suomessa mukana agilityssa, rata- ja maastojuoksussa sekä varsinkin USA:ssa tottelevaisuuskoulutuksessa, avustajakoirina, raunio- ja pelastuskoirina jne. Vaikeinta lienee motivoiminen puhtaaseen tottelevaisuuskoulutukseen.

 

Tärkeintä on ibizanpodencon kohdalla kokonaan unohtaa fyysinen pakottaminen vaan asioita opetetaan positiivista vahvistusta apuna käyttäen. Ibizanpodenco on myös tietyllä lailla hyvin itsepäinen ja sen olemuksesta näkee heti, jos sille on jotain asiaa päntätty pientäkin väkipakkoa käyttäen. Väkisin nykiminen, vetäminen tai huutaminen saa sen stressaantuneeksi ja epäluuloiseksi ja se menettää selvästi arvokkuuttaan. Se voi mennä täysin lukkoon tai mielenosoituksellisesti kieltäytyä yhteistyöstä. Harjoittelussa on myös huomioitava se seikka, että vaikka eilen sujui hienosti, voi tänään mennä ihan penkin alle.

 

Herkkyyden osa-aluetta ei tule kuitenkaan ylikorostaa. Ei podencoa tarvitse käsitellä silkkihansikkain. Riittää kun tajuaa ylenmääräisen mesoamisen ja hosumisen olevan tarpeetonta (koiran käsittelyssä yleensäkin!) Kuten kaikkien koirien kohdalla on tärkeää, ihmisen tulee kuitenkin olla lauman johtaja ja kaikkien osapuolien on se tiedettävä. Ibizanpodenco kunnioittaa luonnostaan auktoriteetteja ja lauman sisäinen järjestys on sille tärkeä asia. Se pitää kiinni oikeuksistaan, muttei yleensä ole kovin vallanhimoinen, eikä niinkään pyri perheen pomoksi. Aivan kaikkien rotujen kanssa ibizanpodenco ei kuitenkaan sovellu eikä varsinkaan viimeiseksi koiraksi perheeseen, jossa jo ennestään on useita erirotuisia koiria. Yleensä ainakin podencojen sopeutuminen vinttikoiralaumaan sujuu ilman ongelmia.

 

Vaikka vaihtelua yksilöiden välillä ilmenee, voidaan kaikkia normaalisti kohdeltuja podencoja sanoa yhdistävän yksi asia: Ibizanpodenco on luonteeltaan peruskiltti. Tarve olla rakastettu ja hyväksytty muokkaa usein yksilöiden käyttäytymistä. Jos jotain kähnäystä koirien kesken tulee, niin sen saattaa aiheuttaa kateus, joka myös on melkein joka podencoyksilöllä selvä luonteenpiirre. Jos jostain asiasta tulee sanomista koirien kesken, niin podenco ei jää tilanteen mentyä sen kummemmin kyräilemään ja muistelemaan tapausta, vaan asia on loppuun käsitelty.

 

Konfliktitilanteissa valitsee ennemminkin välinpitämättömyyden kuin aloitteen tekemisen. On erittäin pitkäpinnainen ja näyttää "käyvän suorastaan hitaalla" ja venyvän tosi pitkälle ennen kuin mitenkään provosoituu. (Vaikka toisaalta podencolle on ominaista äärimmäisen räjähtävä nopeus ja reagointikyky esim. metsästystilanteessa.)

 

Ibizanpodencon metsästysvietti on asia, joka aiheuttaa eniten ongelmia. Ibizanpodencon alkuperäinen käyttötarkoitus on metsästys ja se on niille aivan harvoja poikkeusyksilöitä lukuun ottamatta todellinen intohimo. Vietin karsiminen koiralta ei opettamalla onnistu. Hyvien tapojen ja luoksetulon opettaminen pennusta alkaen kannattaa kuitenkin ja helpottaa koiran käsittelyä, vaikkei mikään koulutus poista keskivertopodencolta sen kiljuvaa innostusta ja tempomista riistaeläimen nähdessään. Pennusta asti pieniin kotieläimiin kuten kissoihin tottuneet jättävät sisätiloissa liikkuvan kissan rauhaan, muttei mitään takeita ole siitä, etteivätkö ne, varsinkin laumana jahtaisi samaa tuttua kissaa ulkotiloissa riistana.

 

Isohko hyvin aidattu piha-alue helpottaa tuntuvasti podencon ja omistajansa elämänlaatua. Tällaisen puuttuessa olisi ibizanpodencolle kuitenkin annettava mahdollisuus juosta vapaana aidatulla alueella esim. koirapuistossa muutamia kertoja viikossa.