Faarao - Muinaisen Egyptin jälkeläinen elää Viipurissa

Alkuperäinen teksti: Valeri Ivanov, VV n:o 30

Käännös: Arto Lehmuskallio, Tampereen yliopisto

 

"Faarao" koiran nimessä ei ole keksittyä, sillä tämän suippokorvaisen, uljaan, kuusipeuraa muistuttavan koiran, jolla on kultainen karva ja älykäs tarkkaileva katse, sukutaulu johtaa muinaisen Egyptin valtakuntien ja hallitsijoiden aikoihin. He taas aikoinaan pitivät faaraokoiria pyramidejakin vanhempina.

 

Nykyään näitä harvinaisia koiria on koko maailmassa vain 2000. Venäjällä niitä on 10, joista 3 elää Viipurissa. Juuri Viipurista muuten alkoi faaraokoirien tarina venäjällä. Katsoi tätä salaperäistä koiraa sitten mistä suunnasta hyvänsä, kaikki tavalliset luonnehdinnat tuntuvat banaaleilta. Jo nimitys koira tuntuu väärältä. Tutkijatkin epäröivät vielä, voiko faaraokoiraa pitää tavallisena koirana. Osa on sitämieltä, ettei se ole vain rotu vaan oma lajinsa. Nelijalkainen faarao ei koskaan pure ihmistä tai murise. Se osaa hymyillä ja on taipuvainen punastelemaan. Sen rinnassa on suuri valkoinen läiskä, joka tutkijoiden mukaan muistuttaa Ison Koiran Tähtikuviota, Orionin tähdistön osaa, jota muinaisessa Egyptissä kunnioitettiin ja palvottiin. Juuri yllämainitusta tähdistöstä faaraokoira laskeutui legendan mukaan maan pinnalle. Tietyssä mielessä kyseessä on todellinen avaruusolento, joka on lähetetty komennukselle maahan määräämättömäksi ajaksi. Muinaisegyptiläiset kirjoittajat väittivät, että se ilmestyi ensimmäisen kerran maahan Atlantiksen aikana. Egyptiläisissä käsikirjoituksissa on säilynyt faaraokoiran nimi Atlantiksen kirjoitusasussa Akhantui. Tarun mukaan Akhantui saapui tuhoon tuomittuun, teknoraattiseen Atlantikseen pelastaakseen sieltä parhaimman henkisesti terveimmän osan "punaista rotua" ja viedäkseen sen pois sieltä Niilin laaksoon, jonne myöhemmin nousi Egyptin valtakunta.

 

Egyptissä Akhantuista tuli Anubis - jumala, jolla on koiran pää, jonka kuva esiintyy sittemmin kaikkialla säilyneissä maalauksissa. Muinaisen Egyptin panteoneissa sillä on paikka jumalten tuomarina - Ibnu-Sab, hyvän haltijana. Sen tehtävänä oli punnita kuolleiden sielut totuuden puntarissa ja viedä ne ikuisuuteen - vahingoittumattomina kaaoksen kuilujen yli. "Maallisessa" mielessä faaraokoirasta tuli temppelikoira, pyhä eläin, joka soveltui erinomaisesti egyptiläisille ominaiseen eläinkulttiin.

 

Rooman imperiumin aikakautena legioonalaiset veivät faaraokoiria saarille, joilla keisareiden huvilat sijaitsivat. Näillä saarilla, joilla elämä oli rauhallista ja verkkaista, faaraokoirat säilyivät ilman minkäänlaisia rappeutumisen merkkejä. Kuluneiden 2000 vuoden aikana niiden "lajissa" ei ole tapahtunut minkäänlaisia muutoksia, kun vertaa niitä muinaisiin kuviin. 1800-luvulla faaraokoira alettiin tuntea myös euroopassa. Tästä voi kiittää Napoleonia ja hänen sotaretkiään, joiden ansiosta puoliksi unohdettu Egyptin kulttuuri tuli uudelleen esille.

 

Pohjoismaissa faaraokoirasta tuli erityisen suosittu. Ehkä maantieteellisen ja historiallisen läheisyytensä vuoksi Viipurista tuli Venäjän ensimmäinen kaupunki, jonka kaduille koira ilmestyi.

ANUBIS TULEE PYHÄÄN KAUPUNKIIN

Anubisin ilmestyminen Viipuriin, kuten faaraokoiran koko tarina ylipäätänsä, on mystiikan ja erilaisten sattumuksien sävyttämää. Ensimmäinen Viipurilainen, joka sai kunnian (näin hän itse sanoo) juhlallisesti tuoda Anubisin omaan kotiinsa on Elga Abakshina. Tämä tapahtui toukokuussa vuonna 1987. Hieman tätä ennen häneltä oli kuollut faaraokoira, jonka hän oli tuonut virosta. Tällä "faaraolla" joka siis oikeastaan oli Venäjän ensimmäinen, ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia papereita, jotka olisivat todistaneet sen kuuluvan egyptiläisten temppelikoirien rotuun. Pohjoismaissa oli kuitenkin kuultu Viipurin faaraoikoirasta ja sen kuolemasta. Niinpä jonkin ajan kuluttua Suomen faaraokoirakerhon puheenjohtaja Raisa Savander tuli ja lahjoitti Abakshinalle uuden pennun.

 

Pennun nimi oli Scheiks Hacienda. Ensimmäisen kerran Elga Abakshina näki tämän "kultaisen pienen olennon" talonsa verannalla, kun tunnetun suomalaisen arkkitehdin Juha Lankisen poika toi sen hänelle. Talon edessä seisoi suomalainen valtuuskunta, kaikki oli hyvin virallista ja juhlallista. Pentu oli koristeltu Suomen ja Neuvostoliiton lipuilla. Abakshina sai myös lahjakirjan ja sukutaulun, jonka mukaan pentu oli Suomen toisen presidentin Lauri Kristian Relanderin faaraokoiran jälkeläinen.

 

Muistellessaan tätä hänelle tärkeää tapahtumaa Elga Abakshina haluaa korostaa, että Scheiks Haciendaa ei annettu vain hänelle henkilökohtaisesti vaan koko uudelleen syntyvälle Venäjälle, joka juuri silloin eli yhtä rauhattoman historiansa merkittävää käännekohtaa. Eikä se että koira ilmestyi nimenomaan Viipuriin, ollut Abakshinan mukaan myöskään sattumaa. Tiedetäänhän että Viipurin nimi ruotsiksi tarkoittaa pyhää kaupunkia.

 

Koko faaraokoirien tarina viipurilaiset koirat mukaan lukien on esillä Viipurin linnassa.